Meille on annettu ilo, jotta sen avulla muuttaisimme maailman

torstai 15. joulukuuta 2011

Men vem?

Kuka ihmeen Aada-Olivia?

Missä ihmeen ulkomailla?

Mitä ihmeen hömppää?


Hei! Olen Aada-Olivia. Et ole varmaan kuullut minusta ennen. Kiva kun kuitenkin löysit minut! Olen aikuinen, itsensä edelleen teini-ikäiseksi tunteva nainen. Asun töiden vuoksi ulkomailla ja elän täällä monikulttuurisesti oppien joka päivä uutta. Olen koulutukseltani melkein-maisteri. (Miksi joitain asioita on niin vaikea saada loppuun?) Teen monikulttuurista kasvatustyötä ja nautin työstäni suunnattomasti. Vaikka olen nykyään ulkosuomalainen, olen todellakin täysin made-in-Finland -tyyppi.


Rakastan kaikkea suomalaista, ja täällä muualla asuessa sitä oppiikin arvostamaan ihan uudella tavalla. Omat juuret ja oma identiteetti on joskus koetuksella, mutta siellä se aina pilkottaa; suomalaisuus. Raahasin kotiimme kaikki arabian ja hackamannin astioista ja Alvar Aallon tuoleista lähtien. Ikkunalaudalla on mariskooleja eikä naapureilla ole jäänyt epäselväksi mikä ihme se marimekko oikein on. En kuitenkaan itke kotimaa-ikävääni iltaisin. En voisi kuvitella itseäni enää muualle.



Rakastan monia asioita. Lähinnä sydäntäni on työni lisäksi urheilu, musiikki ja käsityöt. En voisi kuvitella käveleväni kaupassa lankahyllyjen ohi vilkaisematta. Tai viikkoa ilman yhtäkään lenkkiä. Toukokuussa minua odottaa elämäni ensimmäinen puolimaraton... Iik! Juoksupanikointia taitaa tässä blogissa olla siis tiedossa :) 



Tärkeä asia elämässäni on musiikki. Olen pienestä asti soittanut ja laulanut, ja onnekseni sain jatkaa sitä myös täällä. Vaikka olenkin nykyään vain amatööri ja harrastelija, haluan jatkuvasti kehittyä ja harjoittelenkin lähes joka päivä. Mikä onkaan sen parmepi pakopaikka kuin musiikin ihmeellinen maailma? No ehkä meidän maailman kauneimmat lenkkimaastot, heh :)


Rakastan sisustamista ja kaikkea kotiin liittyvää. Nykyinen kotimme on väliaikainen ratkaisu huonon asuntotilanteen ja mahdollisen paikkakunnan vaihdon vuoksi. Ja todellakin näyttää myös siltä. Ikea on luottopaikkani, vaikka haaveilenkin jatkuvasti boknäsin kirjahyllyistä. Ehkä joskus. Some day!

Olen aika laiska muodin seuraaja. Paitsi toki hömppäblogi-harrastukseni pitää minut ajan tasalla :) Käytän töissä työvaatteita (siis ihan omiani, en mitään uniformua) ja vaihdan lookini kyllä kotilookiksi alle sadasosasekunnissa kun palaan kotiin. Mieheni mielestä olisi kuulemma kiva, jos näyttäisin kotonakin joskus samalta kuin lounastauolla... (?!?!) Olen alennusmyyntihirmu. Minulla ei paljon olekaan normaalihintaisena ostettuja vaatteita. Vaateasiassakin luotan syvimmin suomalaiseen marimekkoon :) Täällä päin myös kirpputorit ovat loistavasti toimivia, ja kaukana Suomen haisevista pölypunkkitarhoista. Sieltä tekee usein mieltä suuresti ilahduttavia merkkivaatelöytöjä.

Stressaan aina jostain. Pelkään elämän alamäkiä. Odotan aina jotain. Haluan aina jotain. Nyt haluaisin oppia olemaan onnellinen juuri tässä hetkessä. Elämään päivän kerrallaan. Elämään hetkessä. Olen kuitenkin tyytyväinen elämääni, olen loppujen lopuksi erittäin onnellinen ja minulla on ihania asioita elämässäni. Joskus vain on niin kovin vaikeaa muistaa se.

Oli kiva tutustua! Toivottavasti ilmoitat itsestäsi jättämällä vaikka pienenpienen puumerkin kommenttiboxiin :) Nyt elän hetkessä ja jatkan töitä. Lounastauko ei olekaan ikuisuuden mittainen...

Kuvat lainattu

Ei kommentteja: